 |
 |
|
|
|
|
|
Etusivu
FIN* Katruskan |
Pentupäiväkirja 17.3.2005 Nyt on 12-viikkois kuvatkin saatu kuvagalleriaan. Minä olen täällä hieman haikealla mielellä, sillä joudun luopumaan hurmaavista, rohkeista ja iloisista burmalapsukaisista. Onneksi hyvät kodit on tiedossa. Pakkasin juuri Morrganin tavarat: paljon ruokaa, pentukansio -tietopaketti, muutama lelu ja nukkuma-alusta/näyttelyhäkin pohjallinen. Eiköhän noilla tavaroilla elämä lähde sujumaan uudessakin paikassa mallikkaasti. Tänään meillä oli käymässä ystäviä lapsineen ja pennut kohtasivat ensimmäistä kertaa pieniä lapsia. Pennut olivat uteliaita, mutta aluksi hieman varoivat innokasta 1-vuotiasta. 1-vuotta lauantaina täyttänyt Maisa kummityttömme konttasi pentuja kohti riemunkiljahdusten saattelemana ja silloin pennut perääntyivät. :) Maisan isoveli Miska on muutaman vuoden vanhempi ja hän osasi jo leikittää ihailtavan kärsivällisesti pentuja huiskalelun kanssa. Tämä riitti saamaan pentujen suosion ja Miska taisi saada muutaman nenäpusunkin pennuilta. :) Vähän ajan kuluttua, jopa Maisan kiljahduksetkaan eivät olleet pentujen mielestä noteeraamisen arvoisia, vaan leikki jatkui entiseen malliin. Oli kiva seurata pentujen varauksetonta menoa ja rohkeaa uteliaisuutta.  16.3.2005 Katruskan kolmikko saavutti 12-viikon iän maanantaina. Pennut ovat nyt valmiita luovutukseen. Baddington, joka saa uudessa paikassa nimekseen Morrgan lähtee perjantaina ja sitten Tellu ja Rudolf suuntaavat lauantaina uuteen kotiinsa Raumalle. Hieman haikealla mielellä luovutan pennut, mutta onneksi hyvät ja huolehtivat kodit ovat tiedossa. Pennut kävivät tehosterokotuksilla ja pentuetarkastuksessa eläinlääkärissä maanantaina. Samalla myös Baddis ja Tellu saivat sirut. Reissu sujui hienosti ja pennut olivat, niin kuin aina, uteliaita ja rohkeita. Rokotuksen jälkeen pennut olivat hieman väsyneitä, mutta muita reaktioita ei ollut. 12-viikkois kuvat on jo otettu, mutta ne eivät ole vielä valmiit, joten päivitän niitä sitten myöhemmin. 11.3.2005 Keskiviikkona 9.3. järjestin pennuille lastenkutsut. Juhlistimme Katruskan ensimmäistä pentuetta ennen kuin pennut lähtevät maailmalle omiin uusiin koteihin. Paikalla oli joukko turkulaisia burmakasvattajia ja pennut olivat tietenkin pääosassa. Pennut eivät olleet millänsäkään isosta ihmismäärästä, päin vastoin innostuivat kun oli niin monta leikittäjää. Pennut villiintyivät uusista leluhiiristä ja huiskista niin, että leikkivät loppujen lopuksi itsensä väsyksiin. Tarjolla oli lastenkutsujen herkkuja ja tässä muutama "poseerauskuva" kakun kanssa. :) Tellu, Rudolf ja Baddington kiittävät vieraita, hauskaa oli!   9.3.2005 Aika kuluu nopeasti, enkä ole ehtinyt kirjoitella. Pennut ovat jo "isoja", 11 viikkoa. Hieman haikealta tuntuu luopua pennuista ensi viikolla. Rudolf näyttää olevan oikein kovanonnenpentu, mutta samalla aikamoinen sisupussi. Rudolf koki kovia viime perjantaina kun sen häntä jäi oven väliin. Rudolf oli leikkimässä keittiössä ja sitten yhtäkkiä kuului kova huuto. Kun Hannu pääsi paikalle huomasi hän, että Rudolfin häntä oli saranapuolella oven välissä. Onneksi kuitenkin heti tapauksen jälkeen Rudolf oli oma leikkisä itsensä. Häntä hieman turposi, mutta nyt sekin on jo parantunut. Huh, kyllä sitä kaikkea voikin sattua. Nyt on meillä kaikki ovet laitettu niin, että pikkukisujen hännät eivät enään jää jumiin. Taidettiin selvitä säikähdyksellä. Pennut ovat oppineet tässä parin viikon aikana juttelemaan ja käyttämään erilaisia äänensävyjä. Hauska huomata, että Ruska on periyttänyt jokaiselle oman omituisen piirteensä. Nyt meillä on sitten äiti ja kolme pientä, jotka voivat yksin huutaa ihan vaan huvikseen. Ja silloin tietenkin me palvelijat ryntäämme heti katsomaan, että mikä on hätänä kun kissa vaan hölmistyneenä katsoo silmiin: minähän vain tässä vähän laulelen! :D Eilen oli pentujen "hoitopäivä". Matokuuri jatkuu ja kaikki pennut ottivat matolääkkeen hienosti. Sitten vuorossa oli manikyyri. Kynsienleikkuuseenkin kolmikko on tottunut hyvin. Aina ei vaan malttaisi pysyä paikalla.. Lopuksi vielä harjasin pennut, sillä tänään on pentujen suuri juhlapäivä. Pennuilla on nimittäin lastenkutsut. Vieraita on tulossa vartavasten juhlimaan pentuja ja heidän maailmalle lähtöään. :) Uusia kuvia päivitetty myös kuvagalleriaan.   22.2.2005 9:nnen viikon kunniaksi pennut pääsivät rokotuksille eläinlääkäriin. Reissu meni hienosti ja eläinlääkärikin kehui reippaita ja eloisia pentuja. Vastaanottoaulassakaan kolmikko ei pelännyt vaan kaikki olivat kuljetusboxin luukulla ihmettelemässä vieressä olleita pikkulapsia sekä koiraa. Eläinlääkäri katsoi myös Rudolfin päälaen ja totesi sen kasvaneen jo hyvin, enään päälaella on ihan pieni aukile, mutta eläinlääkäri ei uskonut sen haittaavan Rudolfin menoa kun tähän astikin Rudolf on kehittynyt muiden mukana normaalisti. Itse olin varautunut siihen, että rokotusten jälkeen pennut olivat hieman väsyneitä, mutta väsymyksestä ei näkynyt merkkiäkään. Päin vastoin illalla riehuttiin oikein kunnolla ja juostiin kilpaa olohuoneesta eteisen kautta makuuhuoneeseen. Asunnostamme on tullut pikkukissojen kiitorata.. :) Tänään oli taas vuorossa kuvausoperaatio, joka osoittautuikin vaikeammaksi kuin aikaisemmin. Pennuilla ei enään kärsivällisyys riitä yhden huiskan perään kuin aiemmin ja kuvasato jäikin tällä kertaa aika pieneksi. Kuvagalleriassa kuitenkin jälleen lisää kuvia.    15.2.2005 8-viikkoiset pennut ovat hurmaavia. Ympäri asuntoa viiletetään minkä pikkutassuista pääsee ja joka paikka pitää haistella ja joka kolo koluta läpi. Kun tulen töistä kotiin ja istahdan lattialle niin pennut tallustavat syliini, antavat pusuja ja kova kehräys alkaa. :) Pentujen kuvaaminen vaan alkaa olla päivä päivältä haasteellisempaa. Nytkin Hannu oli taas kameran takana ja minä yritin pitää pentuja paikallaan. Tässä taas jokaisesta yksi kuva, loput on kuvagalleriassa.    8.2.2005 Pentukolmikko on jo 7-viikkoa. Aika menee nopeasti pentuja hoitaessa. Nyt tosin ruokailut ja muut hoitotoimenpiteet alkavat olla jo rutiinia sekä hoitajalle että pennuille. Kolmikko on varsin eläväistä sorttia ja kokoyötäkään ei aina malteta nukkua. On niin kiva hyppiä ja painia sängyssä. Välillä olemmekin antaneet pennuille periksi ja menneet itse nukkumaan olohuoneeseen.. :) Tässä pennuista uudet kuvat ja kuvagalleriassa taas lisää kuvia. Nyt saatiinkin huiskan avulla pennut poseeraamaan oikein mallikkaasti.     31.1.2005 Tänään tuli pennuille 6 viikkoa täyteen. Nyt ollaan jo valloitettu catmax -kiipeilypuun ensimmäinen taso. Ja ramppia pitkin liu'utaan alas kuin vanhat konkarit. Pennut ovat varsinaisia villikkoja, mutta samalla aivan ihania. Kolmikko on osoittanut myös olevansa uteliaita ja rohkeita. Kun on ollut pennun katsojia vierailulla, niin kaikki kolme ovat kyllä hienosti "esiintyneet" yleisölle. Rudolf on jo oppinut käymään aikuisten vessalaatikossa, saa nähdä koska sisarukset ottavat mallia. Tällä hetkellä kolmikon suurta herkkua on Animondan pentuvuokaruuat ja ruokaa syödäänkin yleensä hyvällä ruokahalulla neljä kertaa päivässä. Tässä kuva Baddingtonista, joka keskittyneenä liukuu kiipeilypuunramppia pitkin alas. Lisää kuvia kuvagalleriassa.  25.1.2005 Viisiviikkoiset pennut ovat jo vilkaita pikku burman alkuja. Nyt osataan käydä jo hiekkalaatikolla ja syödä lautaselta. Ihan itse! Silakka ja kana mössöt maistuvat. Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa laajentamaan ruokatottumuksia. Tänään illalla on jauhelihan vuoro. Saa nähdä mitä kolmikkomme siitä tuumaa. Vauhti alkaa olla myös melkoinen kun kolmikko kiitää ympäri olohuonetta. Hyppiminen ja kiipeäminen on nyt kova juttu. Rudolf on valloittanut jo sohvan ja Tellu ja Baddington ovat kokeilleet jo kiipeilypuuta. Lelut alkavat myös kiinnostaa. Huiskalelu on äidin suosikki ja niin näyttää olevan myös pentujenkin. Huiskaa vaanitaan, saalistetaan ja purraan ja sitten vielä painitaan vähän kavereiden kanssa. Ihmisten jalkoja pitkinkin on kiva treenata kiipeämistä, tosin minä olen siitä hieman eri mieltä. :) Tässä taas muutama kuva. Lisää taas Kuvagalleriassa     17.1.2005 Tänään pennut ovat jo neliviikkoisia. Nyt kiidetään jo ympäri makuuhuonetta melkoisella vauhdilla. Painiminen sisarusten kanssa on kivaa! Kun makuuhuoneeseen menee ja kurkistaa pentupesään, niin heti nousee kolme terhakkaa päätä ja kova piipitys tulee tervehdykseksi. :) Kiinteän ruuan opettelu on menossa ja Rudolf osaa syödä jo lautaselta. Tellu söi eilen, mutta tänään silakkavoimössö oli ällöttävää. Baddington ei vielä ymmärrä silakan päälle ja sylkeekin kaiken samantien pois mitä minä yritän suuhun laittaa. Ruskaemo on saanut totutella jo siihen, että pennut vipeltävät minne tykkäävät. Hienosti Ruska on kuitenkin homman hoitanut ja antaa pentujen mellastaa, mutta silti valvoo tarkasti vieressä. Laitan muutaman kuvan tähän ja Kuvagalleriassa on sitten enemmän kuvia.     9.1.2005 Pennut täyttävät huomenna jo kolme viikkoa! Aika menee nopeasti näitä söpöläisiä katsellessa. Nyt harjoitellaan kävelyä ja kuvaussession aikana sängyllä kaikki kolme ottivat jo reippaita askelia. :) Omin avuin ei kuitenkaan vielä olla pesästä lähdetty, vaikka välillä pesän reunan yli kurkitaankin. Taitaa olla vain muutama päivä, kun joku uskalias uskaltautuu reunan yli. Ruska-äiti saa olla pienokaisten kanssa tarkkana. Isojen kissojen tapaan pestään itse jo tassut sekä korvat ja välillä huolehditaan kaverinkin pesusta. :) Tässä hieman kuvia kolmeviikoisesta kolmen koplastamme. Lisää kuvia tulee kuvagalleriaan.         3.1.2005 Pennut ovat jo kaksi viikkoa! Nyt on kaikilla jo silmät auki, mutta silti vielä eteenpäin ryömintä tapahtuu pesän suojissa. Itse jo innokkaana odottelen sitä hetkeä kun pennut lähetevät tutkimaan ympäristöään. Tässä on muutamia kaksiviikkoiskuvia kolmen koplasta.        28.12.2004 ilta Tänään ihailimme Hannun kanssa pentuja pesän vieressä ja Hannu innostui ottamaan pennuista lähikuvia. Pentuja katsellessa tuli keksittyä kaikille viimein myös kutsumanimet. Kun ensin ollaan syöty massut täyteen, niin sitten on hyvä makoisasti uinailla mitä ihmeellisimmissä asennoissa. :)  Saanen esitellä suklaa poika Baddington.  Tässä punainen poika Rudolf.  Tässä temperamenttinen tyttömme Tellu.  Kilppariprinsessamme Tellu uinailee.  Täältä tullaan maailma, tuumaa Rudolf. 28.12.2004 Pennut ovat jo viikon ikäisiä. Jokainen pentu on jo hieman yli tuplapainoinen kuin syntyessään, eli kasvaminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Punainen poikakin kasvaa hyvin ja sillä ovat jo silmät auenneet. Muilla vielä on silmät kiinni, mutta eiköhän ne kaikilla kuitenkin piakkoin aukea. Suklaa on kaikista suurin. Kilppari on temperamenttisin, sillä se huutaa heti kun joku on vähänkin vialla. Mm. tappelut nisistä saavat aikaan melkoisen kiljumisen kun kilppari huutaa ja huitoo muita pois hänen nisältään. Pojat tyytyvät vain huitomaan ja ovat selkeästi hijaisempia. :) Ruska emo imettää pesee ja hoivaa pentuja, mutta pitää selkeästi välillä myös taukoja pentujen hoidosta tullen pentupesästä "ihmisten ilmoille". Essi on jo osoittanut pientä kiinnostusta pentuihin ja kurkkiikin välillä uteliaasti pesään sisään, mutta ei ole vielä uskaltautunut haistelemaan asti. Kyllä ne pienet piipittävät mönkijät voivatkin olla pelottavia ja epäilyttäviä! 24.12.2004 Hyvää joulua! Meillä joulu on mennyt pentuja ihastellessa. Ja nyt on parempiakin uutisia. Punaisen pojan aukile ei enään vuoda ja päälaen karvat ovat kuivuneet. Toivottavasti aukile kasvaa umpeen. Ruskea tyttömme on muuttunut hurmaavaksi kilpparineidoksi, kasvot ovat jo kirjavat, vaikka muuten turkki onkin aika tasaisen ruskea. Eli sain sittenkin sen kilpparin! Pennut ovat kasvaneet kovasti. Suklaa on joukon suurin painaen 150g, Punainen painaa 129g ja Kilppari on 138g. Joulun kunniaksi tässä läjä uusia kuvia!          22.12.2004 Nämä pari päivää on kulunut todella nopeasti. Pentupesän vieressä jaksaisi olla vaikka kuinka kauan. Samaan aikaan joulusiivous odottaa tekijäänsä.. Pennut ovat lähteneet kasvamaan hyvin. Ensimmäinen päivä oli hieman katkonainen Ruskan leikkauksen vuoksi eikä kasvua tapahtunut, mutta eilen kasvu oli jo hyvää ja tämän aamun punnitus osoitti, että hyvällä mallilla ollaan. Suklaa painaa nyt 109g, Punainen 94g ja Ruskea 103g. Mutta sitten on hieman huoliakin. Punaisella pojalla on päässään normaalia suurempi aukile. En tiedä onko siitä eläjäksi :(, mutta vielä ainakin se on pirteä ja kasvaa normaalisti. Eläinlääkärikään ei osannut arvioida miten tulee käymään. Aika näyttää miten Punaiselle käy. Nyt ei auta muuta kuin odottaa ja toivoa. Tässä yksi kuva kolmikosta maitobaarilla eiliseltä.  20.12.2004 Tänään odotus palkittiin ja pennut syntyivät! Heräsin aamuyöstä n. klo 4.00 siihen, että Ruska oli erittäin levoton ja se vaelteli edestakaisin. Joskus kuuden aikoihin se aloitti maukumisen. Kun minä keräsin synnytykseen tarvittavia tavaroita pentupesän viereen Ruska seurasi kannoillani maukuen. Sitten se asettui pentupesään. Pian alkoivat supistukset. Muutaman tunnin päästä (n.klo 9.00) oli jo ensimmäinen suklaa poika (88g) maailmassa ja heti perään (4 min väliä!) syntyi myös punainen poika (75g). Tässä vaiheessa sekä minulla, että miehelläni oli kädet täynnä töitä. Piti katkaista napanuoraa, kuivata ja punnita pentua ja samalla ottaa vastaan jo toista pentua. Sitten onneksi tämän poikakaksikon jälkeen Ruska piti tunnin tauon. Me kätilöt ehdimme hieman hengähtää ja katsella tulokkaita. Hieman yli kymmenen syntyi sitten se minun odottamani tyttö (81g)! Tyttö on ruskea pikkuprinsessa. Kilppareita ei sitten tällä kertaa tullut. :) Ruska hoiti homman hienosti. Se hieman pesi pentuja ja sitten lepäsi pennut kyljessä nisiä imien. :) Tässä vaiheessa minä ajattelin, että synnytys oli ohi. Kuitenkin vähän ajan päästä katselin, että mahassa on vielä yksi pentu. Soitin lääkäriin ja päätimme odottaa rauhassa sillä emo oli hyväkuntoinen. Illalla sitten soitin eläinlääkäriin uudestaan kun ponnistuksista huolimatta pentua ei kuulunut. Menimme päivystykseen, jossa eläinlääkäri suositteli keisarinleikkausta, sillä hän arveli mahassa olevan vielä kaksi pentua! Leikkauksessa lääkäri kuitenkin huomasi, että pentuja oli vain yksi ja se oli joutunut synnytyskanavan sijaan toiseen kohdunsarveen, joten pentu oli "mutkalla". Valitettavasti sininen poika oli jo kuollut, eikä sitä voitu enään pelastaa. :( Mutta onneksi siis menimme lääkäriin, sillä Ruska ei olisi saanut synnytettyä pentua omin avuin. Pääsimme kotiin noin klo 22.30 ja voimme hiukan rauhoittua. Nyt Ruska emo nukkuu rauhallisesti välillä heräten katsomaan pentujaan. Pennut ovat löytäneet kukin oman nisänsä ja imevät vinhasti maitoa. Minä vielä jään valvomaan, että kaikki menee hyvin ja kun Ruska on kunnolla herännyt on mammankin aika saada syödäkseen. :) Tässä muutama kuva aamun synnytyksestä:       16.12.2004 HUH! Odotusta on jäljellä enää 5 päivää. Nyt jo hieman jännittää. Huomisen jälkeen minulla alkaa pentuloma. Tarkoitus olisi tehdä joulusiivous valmiiksi ennen pentujen tuloa. Joulu meneekin sitten kotona pentuja ihaillen. Ruska ottaa vielä onneksi rauhallisesti, ihmettelee varmasti minun hössötystä. Olen laittanut Ruskalle jo muutaman pesävaihtoehdon esiin ja Ruska sekä hoitotäti Essi ovat testanneet ne kaikki koenukkumalla niissä. :) Ruskan maha on kasvanut enää vain hiukan ja minä veikkaisin, että pentuja tulee 2-3, sillä maha ei kuitenkaan ole suuren suuri. Tässä taas yksi kuva mammasta.  7.12.2004 Enään/vielä kaksi viikkoa Ruskan laskettuun aikaan! Kyllä aika on kulunut nopeasti. Nyt on jo se aika kun täytyy alkaa valmistautumaan pentujen tuloon ja hankkimaan kaikki tarpeellinen valmiiksi. Olin viikonloppuna Messukeskuksessa kissanäyttelyissä eläinmessuilla ja sieltä tarttui mukaan muutama lelu, penturaksuja sekä ennakkojoululahja erityisesti vilukissa Ruskalle - Patteriin kiinnitettävä pesä! Siitä tuli heti hitti ja molemmat burmat kävivät heti siihen köllöttämään, patterin lämpöön. :) Tuleva mamma voi hyvin ja paksusti. Minua jo jännittää ja ihmettelenkin, että miten vielä jaksan odottaa nämä kaksi viikkoa.     29.11.2004 Nyt on Ruskan odotusta kulunut jo kuusi viikkoa ja vielä on kolme viikkoa jäljellä. Maha alkaa olla jo kunnon vauvamaha. Masu alkaa olla jo hieman tiellä pesuaskareissa ja Ruska onkin kehitellyt uuden tavan, miten se pääsee peseytymään. Se heittäytyy hieman kyljelleen ja siitä sitten kunnon haaraistuntaan. :) Painoa on tähän asti kertynyt jo 500 grammaa ja lähiviikkoina painoa pitäisi tulla vieläkin enemmän. Tässä vaiheessa vitaminoitu lisäravinto, kissapasta antaa hyvän lisän Ruskan ruokintaan, sillä kohta vauvat vievät tilaa jo vatsalaukulta, jolloin Ruska ei syö enään niin paljon kerrallaan vaikka energian tarve on silti suuri. Kissapasta sisältää kaiken tarpeellisen ja vieläpä kuuluu Ruskan herkkuihin!   24.11.2004 Ruskalla on nyt jo oikein kunnon massu! Tässä muutama kuva odottavasta mamma kisustamme. Kuvat ovat muutaman päivän vanhoja, eikä niissä masu näy vielä kuin hitusen. Mutta ne ketkä tuntevat hoikan Ruskamme huomaavat kyllä varmasti eron. :) Nyt alkaa olla se hetki kun masu on jo vähän tiellä ja se myös hieman häiritsee leikkimistäkin.   17.11.2004 Tänään olimme ultrassa ja siellä näkyi pentuja! Eläinlääkärin arvion mukaan neljä pentua olisi tulossa. Tosin arvio ei ole tarkka eli jännitys säilyy vielä synnytykseen asti. Ruska käyttäytyi hienosti ja makasikin rauhallisena selällään kun lääkäri ultrasi masua. Näytti itseasiassa siltä kuin Ruskakin olisi katsonut ultranmonitorista pentujaan. Hannu oli mukana kameran kanssa ja tässä muutama kuva. Yksi pentukin on jo ikuistettu, neljän viikon iässä. :) Ultrassa käynti vaan lisäsi pentukuumetta ja vielä pitäisi jaksaa odotella hieman yli kuukausi..  Geeliä mahaan ja sitten ultraamaan..  Jippii! Nyt näkyy pentuja  Kuvan ylälaidassa "ympyrän" sisällä Katruskan pentu numero1! 15.11.2004 Astutuksesta on kulunut neljä viikkoa ja Ruskalle ruoka maistuu! Hieman on tullut jo painoakin lisää (n.150 g). On aivan ihana tarjota Ruskalle ruokaa ja nähdä kuinka se käy syömään hyvällä ruokahalulla. Aikaisemmin kun sitä on saanut maanitella syömään jotain. :) Nisätkin ovat jo punaiset ja turvoksissa. Ruska nuolee niitä välillä hyvin hämmentyneenä, kuin ihmetellen mitä niille on oikein tapahtunut. Olen varannut Ruskalle ajan ultraan keskiviikoksi. Hieman jo jännittää, että näkyykö siellä pentuja ja kuinka monta? Vaikka ultran tulos ei kovin varma olekaan, niin silti on kiva päästä näkemään löytyykö pentuja yksi vai useampi. Minulla on jo valtava pentukuume, en jaksaisi millään malttaa odottaa pentujen syntymää. Samalla kuitenkin hieman hermostuttaa, että meneekö kaikki hyvin, toivotaan niin. 5.11.2004 Nyt on kulunut 2,5 viikkoa Ruskan astutuksesta ja nisät ovat jo hieman turvonneet! Eli nyt alkaa toivo jo nousta, että joulupentuja olisi tulossa. :) Ruska itse näyttää olevan vielä täysin tietämätön tilastaan, sillä meno maistuu entiseen malliin eikä ruokahalukaan ole huomattavasti lisääntynyt. Olenkin varautunut tarjoilemaan nirsolle neidillemme ruokaa vähintään neljä kertaa päivässä. Lisävitamiinit yms. on jo hankittu. |
|||
|
|
|
|
© Copyright 2004 Katriina Salonen. All rights reserved. |